Pieniä ajatuksi tästä päivästä:

Tänään saattoi olla se viimeinen päivä, jolloin voin vain katsoa ihaniin silmiisi ja nauraa jutuillesi. Vihaan koulua, silloin. Riisti sinut viereltäni toiseen ulottuvuuteen, luokan etuosaan.

Ja taas tänään sait sydämeni kiertämään ympyrää sisälläni. Teit sen vain yhdella kulmakarvan nykäisyllä ja minä sulin.

Tunustin ystävälleni vieläkin olevani Sinussa kiinni. En usko, että minkänlainen paino olisi vierähtänyt päältäni, mutta toivon.

Kunpa vain uskaltaisin lähettää sinulle uudestaan viestin. Keksi minulle mistä? Sillä tekosyyn tarvitsen.Joku panttaa minun onneani. Onko se taivaan ylin?

Taas uusi kriisi... Näitähän mulla siis riittää. Tää vaikuttaa pieneltä, mutta se on suuri, kun kerran liittyy Sinuun. Olin tehnyt läksyt tunnollisesti. Sinä et. Yrität niin olla kovis. Ihmettelen miksi tahdot muuttua, kun rakastaisin sinua muutenkin. Asiasta taas poiketen, toivottavasti et ole huomannut rakkauttani, joka taas loimuaa sinun lähelläsi. Silloin kun katson jumalaisiin silmiisi. Ne ripset. Ne silmät. Kaikki Sinussa. Ja siksi kaikki on niin vaikeampaa ja teen pienistä asoista suuri kriisejä. Kuten tämän päiväisestäkin.

En tiennyt pitäisikö antaa Sinulle vastaukseni. Etsin tukea ystävästäni, mutta eihän ymmärtänyt. Jos annan, huomaisit ehkä kuinka koukussa olen sinuun ja jos en anna, voit alkaa vihaamaan minua. Mikä siis olisi oikein?

Noo, annoin puolet. Ehkä tyhmää, muttet ainakaan vihaisi minua.

Vaivuin depressiosta toiseen ja alemmas, sinun katsellessa alta kulmien. Ymmärän, olen ääliö. Mutta mitä voin sille. Sinähän sen vain minussa saat aikaan.

Tuli mieleeni, että jos joskus surffaisit tänne..mutta onneksi et, sillä et mitenkään voisi, etkä kyllä ymmärtäisi, että puhun Sinusta. Onneksi. Enkä kyllä kerro kenellekään tutuilleni kirjoittelevani täällä. Liian yksityistä tuttujen silmille. Muuten muille ei ole väliä. Ainoa mikä minua risoo, on etten tiedä lukeeko näitä edes kukaan. Mutta toisaalta tämä on paikka minulle purkaa sydäntäni.

Mullon ikävä, tulisitko takaisin
Hyvältä tuntus jos kanssasi mä makaisin
Minun sydämeni on omistettu sinulle
En mahda mitään tälle kivulle2x

Suren taas omaa tyhmyyttäni. Mutta se vaihtuu onneksi kun vilkaisetkin vain minuun. Olen onneton hyypiö, rakkaus sen minulle teki.

Launantaina on se päivä, kun tasan vuosi sitten virallisesti sain olla tyttöystäväsi. Pelkään tuota päivää. En tiedä miltä silloin tuntuu. Pelkään omaa heikkouttani. Ja viiltoja syviä.

Vihaan sitä että rakastan sinua niin
Ja vihaan sitä kuinka paljon rakastan sinua poika
En voi sietää sitä kuinka paljon tarvitsen sinua
Ja vihaan sitä kuinka paljon rakastan sinua poika
Mutta en voi päästää irti sinusta
Vihaan sitä että rakastan sinua niin
Vihaan sitä että rakastan sinua niin..niin..

Ja taas sain jälleen itkeä samat kirvelevät kyyneleeni hulluudestani sinuun. Rakkaus satuttaa. En tahtoisi sen koskea niin paljon, mutta mitä voin sille. Sillä rakkauteni särkee sydämeni, milloin voin rakastaa toista? Tahtoisin vain päästä sinusta irti ja aloittaa oman elämäni.

Tämä tunne on niin valtava ja se paiskoo minut maahan kerta toisensa jälkeen, uudelleen, ennen kuin pääsen edes ylös asti entisestä tuuppauksesta. Minun raastava ikäväni sinuun, se murtaa kaiken mikä minussa virtaa.

Tahtoisin vihata sinua, että se tunne työntäisi alleen rakkauteni. Mutta se ei mene niin. Sillä kuinka voisin vihata sinua, kun rakastan sinua.

Tänään kaikki suru kävi ylitse pääsettömäksi ja vain lyyhistyin itkien. Tahdoin ajaa rekan alle...Niin paljon kärsin sinun takiasi.

Sinun takiasiahan ruumistani kaunistaa kymmenet arvet. Yksi niistä kantaa vain ja ainoastaan kaikkea sinusta. Miten siis voisin unohtaa sinut, kun muistutus sinusta kulkee mukanani, minne ikinä menenkin. Koko loppu elämäni...