Taas uusi kriisi... Näitähän mulla siis riittää. Tää vaikuttaa pieneltä, mutta se on suuri, kun kerran liittyy Sinuun. Olin tehnyt läksyt tunnollisesti. Sinä et. Yrität niin olla kovis. Ihmettelen miksi tahdot muuttua, kun rakastaisin sinua muutenkin. Asiasta taas poiketen, toivottavasti et ole huomannut rakkauttani, joka taas loimuaa sinun lähelläsi. Silloin kun katson jumalaisiin silmiisi. Ne ripset. Ne silmät. Kaikki Sinussa. Ja siksi kaikki on niin vaikeampaa ja teen pienistä asoista suuri kriisejä. Kuten tämän päiväisestäkin.

En tiennyt pitäisikö antaa Sinulle vastaukseni. Etsin tukea ystävästäni, mutta eihän ymmärtänyt. Jos annan, huomaisit ehkä kuinka koukussa olen sinuun ja jos en anna, voit alkaa vihaamaan minua. Mikä siis olisi oikein?

Noo, annoin puolet. Ehkä tyhmää, muttet ainakaan vihaisi minua.

Vaivuin depressiosta toiseen ja alemmas, sinun katsellessa alta kulmien. Ymmärän, olen ääliö. Mutta mitä voin sille. Sinähän sen vain minussa saat aikaan.

Tuli mieleeni, että jos joskus surffaisit tänne..mutta onneksi et, sillä et mitenkään voisi, etkä kyllä ymmärtäisi, että puhun Sinusta. Onneksi. Enkä kyllä kerro kenellekään tutuilleni kirjoittelevani täällä. Liian yksityistä tuttujen silmille. Muuten muille ei ole väliä. Ainoa mikä minua risoo, on etten tiedä lukeeko näitä edes kukaan. Mutta toisaalta tämä on paikka minulle purkaa sydäntäni.