Ja taas sain jälleen itkeä samat kirvelevät kyyneleeni hulluudestani sinuun. Rakkaus satuttaa. En tahtoisi sen koskea niin paljon, mutta mitä voin sille. Sillä rakkauteni särkee sydämeni, milloin voin rakastaa toista? Tahtoisin vain päästä sinusta irti ja aloittaa oman elämäni.

Tämä tunne on niin valtava ja se paiskoo minut maahan kerta toisensa jälkeen, uudelleen, ennen kuin pääsen edes ylös asti entisestä tuuppauksesta. Minun raastava ikäväni sinuun, se murtaa kaiken mikä minussa virtaa.

Tahtoisin vihata sinua, että se tunne työntäisi alleen rakkauteni. Mutta se ei mene niin. Sillä kuinka voisin vihata sinua, kun rakastan sinua.

Tänään kaikki suru kävi ylitse pääsettömäksi ja vain lyyhistyin itkien. Tahdoin ajaa rekan alle...Niin paljon kärsin sinun takiasi.

Sinun takiasiahan ruumistani kaunistaa kymmenet arvet. Yksi niistä kantaa vain ja ainoastaan kaikkea sinusta. Miten siis voisin unohtaa sinut, kun muistutus sinusta kulkee mukanani, minne ikinä menenkin. Koko loppu elämäni...